Uusi alku

Edellisestä päivityksestä on kulunut hyvä tovi. Kuluneiden puolentoista vuoden aikana olen jatkanut pyöräilyä, selvinnyt Vätternrundanista, tutustunut lukuisiin pyöräilyaktivisteihin ja ollut mukana perustamassa Tampereen kaupunkifillaria. Nyt on tarkoitus jatkaa myös oman blogin kirjoittamista. Odotettavissa on ainakin muistinvarainen vertailu halvan ja keskihintaisen lastenkuljetuskärryn välillä, kuvareportaaseja Tampereen pyöräilyn ongelmakohdista ja harjoittelukuulumisia. Kesän 2013 harrastuskauden päätapahtuma on jälleen Vätternrundan.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Kommentit poissa käytöstä

Blogi muuttaa

Siirrän blogin toiselle palvelimelle lähipäivinä. Tähän liittyen suljen kommentoinnin toistaiseksi.

10.3.2011. DNS-tiedot näyttävät levinneen. Avasin kommentoinnin. Kommentoikaa tähän, jos ongelmia ilmenee.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit poissa käytöstä

Velvoittavat tiemerkinnät

Ainakin kaksi pyöräilijää velvoittavaa liikennesääntöä näkyy yksinomaan tiemerkinnöissä. Tiemerkintä on kuitenkin monestakin syystä huono tapa merkitä tienkäyttäjää velvoittavia asioita. Tässä kirjoituksessa käyn läpi velvoittavat tiemerkinnät, niiden ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja.

Yksisuuntaiset pyörätiet ovat yleistymässä. En tiedä, onko pyörätien yksisuuntaisuuden merkitseminen erillään ajoradasta virallista tapaa. Käytännössä pyörätiet tavataan kyltittää pyöräteiksi vain toisesta päästään. Väärästä pyöräilysuunnasta katsoen pyörätie näyttää jalkakäytävältä, jota jalankulkijat on velvoitettu käyttämään, ellei jalankulkua erikseen kielletä. Tätä ongelmaa yritetään vähentää maalaamalla pyörätiehen merkintä Polkupyöräliikenteelle tarkoitettu tienosa ja ajokaistanuoli. Nämä merkinnät vain eivät näy talvella eivätkä välttämättä kesälläkään. ”Väärästä ajosuunnasta” tuleva jalankulkija ei siis nykyisessä tilanteessa välttämättä voi tietää kulkevansa pyörätiellä.

Pyörätien jatke on toinen, tuoreen lainmuutoksen tuoma ongelmakohta. Kun viimeistään vuonna 2018 erikseen merkitsemätöntä suojatietä ei voida pitää pyörätien jatkeena, ollaan pulassa. Pyöräilijää velvoittaa tuolloin tiemerkintä, jota ei lumen alta voi nähdä. Toisaalta sen puuttuvaksi tulkitseminen pakottaa pyöräilijän nimenomaan olemaan käyttämättä suojatietä, vaikka pyörätie jatkuisi suojatien molemmin puolin. Pyöräilijän on siis joko kierrettävä suojatie tai talutettava pyöränsä sen yli.

Talvi ei ole ainoa ongelma. Koska liikennemerkkiä pyörätien jatkeelle ei ole, soratien yli ei pyörätien jatketta voi tehdä. Googlen katunäkymäkuvassa Peiponpolulta Lappeenrannasta vasemmalta oikealle kulkee pyörätie Mäntylästä Lappeenrannan keskustaan. Suojatie on liikennemerkein tehty niin leveäksi, että kiertääkään sitä ei voi ajamatta ojan kautta. Vuonna 2018 pyöräilijän on pakko taluttaa Peiponpolun yli, ellei Peiponpolkua asfaltoida. Toisaalta pyörätien jatketta on käytettävä, jos sellainen on. Onko pyörätien jatke olemassa, jos merkintä on lumen tai pölyn alla?

Pyörätien ajosuunnan merkitsemisen ongelmat olisivat todennäköisesti ratkaistavissa käyttämällä sopivia olemassaolevia liikennemerkkejä. Joitakin ongelmia ja tulkintaepäselvyyksiä voi tulla, jos merkit sijoitetaan ajoradan ja pyörätien väliin tai jos pyörätien ulkolaidalle asetetaan myös ajorataa koskevia merkkejä. Pyörätien jatkeelle ei nykyisellään liikennemerkkiä ole, mutta sellainen olisi pikimmiten luotava, tai vaihtoehtoisesti luovuttava uudesta pyörätien jatkeen määritelmästä.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Avainsanoina , | 2 kommenttia

Ajoradalla pyöräilystä

Kaupunkifillarin juttu pyöräteiden kunnossapidosta herätti keskustelua myös ajoradalla ajosta.

Aamulehden verkkokeskusteluissa suurin taisto käydään jalkakäytäviä ajavista pyöräilijöistä. Kesäaikaan tosin jalkakäytäväksi väitetään myös yhdistettyä jalankulku- ja pyörätietä, mutta varsinaisilla jalkakäytävillä pyöräily on aito ongelma.

Jalkakäytävät on tarkoitettu jalankululle. Polkupyöräilijä ei ole jalankulkija vaan ajoneuvon kuljettaja. Pyöräilijän ja jalankulkijan nopeusero etenkin keskustassa on suurempi kuin rajoituksen mukaan ajavan auton ja pyöräilijän nopeusero. Näiden seikkojen vuoksi jalkakäytävällä ei pidä ajaa missään olosuhteissa. Taluttaa saa. Nopeuserosta voi tehdä myös sen johtopäätöksen, että etenkin keskustassa, missä ”kevyttä liikennettä” on paljon, yhdistetty jalankulku- ja pyörätie on liikenteen sujuvuuden kannalta haitallinen ratkaisu. Erotettu pyörätie tai pyöräkaista palvelee kaikkia paremmin. Siellä, missä pyörätietä tai -kaistaa ei ole, on ajettava ajoradalla.

Monet kokevat ajoradalla ajamisen epämiellyttäväksi autoilijoiden käytöksen tai talvisin kelin vuoksi. Oman kokemukseni mukaan ajokeli on nastarenkailla ajaen parempi kovalla ja tasaisella ajoradalla kuin usein luokattoman huonosti auratulla pyörätiellä. Liian lähellä ajavat, vaarallisesti ohittavat ja tööttäilevät autoilijat ovat rasittavia, mutta tälle kiusanteolle ei saa antaa periksi. Jos pyöräilet ajoradalla paikassa, jossa ei muuta laillista väylää ole, olet ajoradalla oikeassa paikassa. Autoilijalla ei ole päälleajo-oikeutta eikä edes oikeutta kiusata pyöräilijää. Autoilijoiden on opittava tämä.

Autoilijoiden asennemuutosta ei sovi odottaa tapahtuvaksi heti. Tässä meillä 20-40-vuotiailla hyväuntoisilla miespyöräilijöillä (lainaus Kaupunkifillarin kommentista) on mahdollisuus olla esikuvia. Tutkimusten (esim. http://www.science.unsw.edu.au/news/a-virtuous-cycle-safety-in-numbers-for-riders-says-research/) mukaan pyöräilyn lisääntyessä pyöräilyonnettomuudet vähenevät. Rohkenen väittää, että ajoratapyöräilyn lisääntyessä ja autoilijoiden tottuessa siihen, arempien pyöräilijöiden turvallisuudentunne ajoradalla ajoon kohenee, ryhmä ryhmältä.

Turvallisuudentunne tosin voi pettää. Ajoradasta rakenteellisesti erotettu pyörätie saattaa olla hyvinkin vaarallinen (http://www.bikexprt.com/research/pasanen/helsinki.htm). Ajoradalla kulkevaa ajoneuvoa osataan väistää sääntöjen mukaan, mutta muusta liikenteestä erillään kulkeva pyöräilijä jää huomioimatta asenteen, ajattelemattomuuden tai näkemäesteiden vuoksi.

Opetelkaa ajamaan ajoradalla siellä, missä pyörätietä ei ole. Se on nopeampaa, mukavampaa, ja sitä paitsi oikein.

10.2.2010. Lisäsin toiseksi viimeiseen kappaleeseen linkin lähteeseen.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Avainsanoina , | Kommentit poissa käytöstä

Kommentteja Tampereen katusuunnitelmaehdotuksiin

Tampereen kaupunki on julkaissut joukon katusuunnitelmaehdotuksia. Viimeinen esilläolo- ja muistutuspäivä on huomenna maanantaina 7.2.2010. Olen liittänyt tekstin joukkoon kuvakaappauksia ongelmakohdista ja ympyröinyt kommentoimani kohdat näistä punaisella. Käytän tekstissä yhdistetystä jalankulku- ja pyörätiestä termiä pyörätie.

Pirkankatu ja Tipotie, suunnitelmaehdotus numero 15356

Pirkankatu ja Tipotie, kuva 1

Pirkankatu ja Tipotie, kuva 2

Pirkankadun ja Tipotien katusuunnitelmassa on kaksi ongelmallista kohtaa. Kuvassa 1, suunnitelma-alueen luoteispäässä, on tarpeettoman jyrkkä kaarre. Lisäksi kaarresäde koillisesta luoteeseen käännyttäessä on todella jyrkkä. Ehdotan pyöräteiden T-risteyksen luoteiskulmaa avarrettavaksi.

Kuvassa 2 on kaksi erillistä ongelmaa. Ensinnäkin risteyksen länsipuolella pyöräteille on merkitty 10 senttimetriä korkeat reunakivet. Tällainen reunakivi on mahdoton ylittää polkupyörällä normaalia kulkuvauhtia ajaen. Ehdotan näiden tilalle 1 senttimetrin reunakiviä ja lisäksi reunakivien pois jättämistä pyöräteiden jatkeiden kohdilta koko suunnitelma-alueella.

Toisekseen entisen rollikkahallin liittymän reunakiveys vaatii mielestäni korjauksen. Koska tontilta tuleva on pyörätien käyttäjään nähden väistämisvelvollinen, ehdotan, että pyörätien eteläreunalle asennetaan 1 senttimetrin korkuinen reunakivi korostamaan sitä, että tonttiliittymästä tuleva tulee katualueelle jo tässä vaiheessa eikä vasta pyörätien ylitettyään.

Kyläkeinunkatu, suunnitelmaehdotus numero 15398

Kyläkeinunkatu, kuva 3

Kyläkeinunkadun kaakkoiskulman reunakiveä (kuva 3) ehdotan mataloitettavaksi 1 senttimetriin, jotta pyörätieltä pääsee Kyläkeinunkatua pohjoiseen.

Tampereen valtatie, suunnitelmaehdotus numero 15439

Tampereen valtatie, kuva 4

Tampereen valtatietä tulevan rampin ajoneuvoliikenne on väistämisvelvollinen pyörätiehen nähden. Pyörätie kuitenkin tekee mutkan rampin (kuva 4)  kohdalla, jolloin etenkin idästä tuleva pyöräilijä joutuu hidastamaan niin paljon, että autoilija voi isomman oikeudella ylittää pyörätien jatkeen luottaen siihen, että hitaasti etenevä pyöräilijä ehtii väistää. Ehdotan, että pyörätie linjataan Tampereen valtatien eteläisen ajoradan viereen myös rampin kohdalla.

Lielahdenkadun, Paalikadun ja Mansikkamäenkadun katusuunnitelmiin minulla ei ole huomautettavaa.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Avainsanoina , , | Kommentit poissa käytöstä

Stolmen-pyöräteline

Stolmen-pyöräteline

Rakensin harrastuspyörälleni työhuoneeseemme Stolmen-pyörätelineen. Ohjeiden lukemisen jälkeen aikaa meni kokonaisuudessaan noin puoli tuntia. Teräksisen vaakaputken ostin määrämittaisena Rautasoinilta, maksoi euron. Koukut kiinnitin 6x30mm pulteilla ja vaakaputken 8x50mm pultilla, jotka ostin Kaukajärven Rautiasta (yhteensä noin 50 senttiä).

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Avainsanoina , | Kommentit poissa käytöstä

Pyöräteiden aurauksen ongelmia

Talvella on kiva valittaa siitä, että pyöräteitä ei ole aurattu. Minun työmatkani on yleensä aurattu jo aamuun mennessä, mutta se ei riitä: pitäisi aurata kunnolla. Ohessa neljä tilannetta noin sadan metrin välein kuvattuna eräältä kotimatkalta. Kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta asia toivottavasti käy ilmi.

Ongelma 1. Yliauraus

Yliauraus

Etsi kuvasta reunakivi. Jos aura kulkee osittain ajoradalla, tuloksena on väistämättä kuvan mukainen tilanne. Aurattu lumi valuu auran alle siten, että pinta näyttää jatkuvan tasaisena. Kuitenkin reunakiven yli putoaminen aiheuttaa aina kaatumisvaaran ja muusta liikenteestä riippuen myös törmäysvaaran. Pientareen puolellakin yliauraus voi olla vaarallista, jos päällysteen reuna on korkea tai pientareen maa pehmeä. Maanteillä pientareen yliaurausta varotaan tarkasti, koska yliaurauksen aiheuttama rekan ulosajo tulee tienpitäjälle kalliiksi. Pyöräteillä se tuntuu olevan rutiinia.

Ongelma 2: lumipenkan kaventama väylä

Penkka

Jos ajoradan ja pyörätien lumet yritetään saada yhteiseen penkkaan, tulos on tämä: pyörätie kapenee olemattomiin. Ajamaan ei kunnolla mahdu, väistämisestä puhumattakaan. Yksin kulkiessani tästä menin, mutta lapset peräkärryssä en edes yrittänyt, vaan valitsin kiertoreitin.

Ongelma 3: pehmeä pinta

Pehmeä pinta

Kovin usein pyörätiet aurataan niin kovalla vauhdilla, korkealle jätetyllä auralla tai karkealla terällä, että pintaan jää useiden senttimetrien paksuinen sohjoa muistuttava, osin tamppautunut lumikerros. Maastopyörällä tällaisessa vielä ajaa kohtalaisesti, mutta oma arkipyöräni uppoaa sohjoon.

Ongelma 4: asiattomat kulkijat

Asiattomat käyttäjät

Kuvassa on tarkoitus olla traktorin renkaanjäljet, jotka tulevat ajoradalta pyörätielle. Traktoreilla ajetaan pyöräteillä paljonkin, ilman että ollaan pyörätietä kunnostamassa: väistetään ajoradan liikennettä, oikaistaan. Moottoriajoneuvon renkaat painavat tamppautuneenkin pohjan ruvelle, mikä johtaa ongelmaan 3.

Se on tienpitäjän puolustukseksi mainittava, että kuvauspäivänä lämpötila oli nollan vaiheilla, mikä pehmensi tien pintaa entisestään. Kuvan 2 penkat siivottiin seuraavana yönä.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Avainsanoina , | 1 kommentti

Arvio: Busch+Müller Lumotec Lyt Senso Plus

B+M Lumotec Lyt Senso Plus arkipyörässäni

Kun arkipyöräni ensiasennusvalon kiinnike hapettui poikki ja lamppu pirstaloitui pinnojen välissä, päätin ostaa tilalle paremman. Päädyin otsikon mukaiseen nimihirviöön.

Asennus oli niin helppo kuin kiinteästi asennettavalla lampulla voi olla: vanha irti etuhaarukasta, vanhan johto irti napadynamosta, uudet tilalle. Aikaa kului muutama minuutti. Uuden lampun kiinnitysrauta on muutamaa kertaluokkaa vanhaa paksumpi, joten uskoisin uuden pysyvän kyydissä pyörän eliniän.

Lamppu on kirkas. Muutaman metrin ajon jälkeen, seisontavalokondensaattorin täytyttyä, kaupungin yleisvalon avustamana lampun valo riittää mukavaan matkavauhtiin (30 km/h) vähän huonomminkin hoidetulla väylällä. Minun säädöilläni valokeila on arviolta 4 metriä leveä ja 10 metriä pitkä, keskikohta ehkä 7 metrin päässä valosta. Mitään valokuvioita tai mittaustuloksia en tähän liitä, koska käytössäni ei ole kunnon testipenkkiä.  25 luksia lupaavat, ilmeisesti saksalaisen lainsäädännön määrittämillä parametreilla.

Taikasanat senso ja plus viittaavat valoautomatiikkaan ja seisontavalotoimintoon. Valoautomatiikka tuntuu toimivan huonosti: ainakin työpaikan parkkihallissa valo syttyy myös automatiikka-asennossa, vaikka valoa on riittävästi ajamiseen. Kesällä nähdään, toimiiko automatiikka kunnolla lainkaan, vai onko sammumiskynnys vain turhan korkealla. Senso-mallit saa myös kytkettyä kokonaan pois päältä.

Plus-mallien seisontavalotoiminto toimii, jos sellaista kaipaa. Minuutin, parin ajolla valo pysyy päällä useita minuutteja myös paikallaan ollessa, pidempään kuin olen jaksanut vieressä vahtia. Tämä yhdistettynä lampun sivuille heittämään valoon parantanee näkyvyyttä risteyksissä. Lampussa on myös napadynamovirran läpivienti takavalolle. Läpivienti kulkee lampun kytkimen kautta, joten takavalolle ei tarvita erillistä valoautomatiikkaa tai virtakytkintä.

Kiitämme

  • Helppoa asennusta
  • Hyvää valotehoa

Moitimme

23.1.2011. Lisäsin valokuvan ja korjasin valokuvion kokoarviota.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Avainsanoina , , | Kommentit poissa käytöstä

Perustin pyöräilyblogin

…minkä varmaan jo huomasittekin.

Tarkoitus on kirjoittaa pyöräilystä sekä arjen (työmatkapyöräilyn kirot ja riemut) että harrastuksen (tavoitteena selvitä Vätternrundanista kunnialla) kannalta. Odotettavissa varustearvoita, pyöräilypolitiikkaa, harjoittelutunnelmia, hiustenleikkuuta ja välihuutoja.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Avainsanoina | Kommentit poissa käytöstä